Vanemuine-teatteri Tartosta Alminsalissa. Baletti Peer Gynt, musiikki Edvard Grieg, Claude Debussy ja Savatage, koreografia Mare Tommingas, Vanemuisen kuoro ja orkesteri, joht. Lauri Sirp. Fine5 –ryhmä Klockriketeaternissa Tiina Olleskin ja Rene Nõmmikin johdolla. *Auli Räsänen*
Kaksi virolaista tanssivierailua samalla viikolla oli tervetullutta sekä yllättävää. Viimeksi täällä nähtiin Estonia-teatterin moderni Coppelia jo kaksi vuotta sitten. Vanemuine-teatterin tanssiryhmän näin ensimmäisen
kerran torstaina Alminsalissa.
Anemuine oli tullut itse kustantamalleen vierailulle koko musiikkiteatterin voimin. Saimme nauttia elävästä musiikista, hyvä!
Vierailu avasi silmät: Tartossa on hyvä tanssiryhmä, jonka perustaito on klassisessa, mutta osaamista myös muissa lajeissa. Teatterin oman koreografin Mare Tommingasin Henrik Ibsenin näytelmään ja Edvard Griegin
musiikkiin luoma liikekieli yhdistää klassismiin muita tanssin lajeja. Ideana on oman tanssillisen karakteerin löytäminen kaikille päähenkilön seikkailuillaan kohtaamille hahmoille.
Hahmot olivat paljolti ennalta-arvattavia tyyppejä, ilotytöt tyrkkyjä, Griegin musiikissaan luonnehtimat vuorenpeikot jengiläisiä, joista huokui kovuus ja uhka. He eivät onneksi tanssineet vain Griegiä, vaan saivat potkua Savatage-yhtyeen heavy metallista.
Parastaan koreografi antoi muun muassa raisuilla hypyillä ja pirueteilla levotonta Peeriä luonnehtivassa roolissa ja kahden naishahmon luonnehdinnassa. Åse on kova ja sitkeä äiti, Solveig uskollisen, alati
odottavan vaimon perikuva. Marika Ailda (Åse) ja lyyrinen Hayley-Jean Blackburn tekivät hienot roolityöt, ja Solveigin laulu soi esityksen keskeisenä aiheena. Vladimirs Latišonoks on nimiroolissaan valloittava koko
esityksen, olemukseltaan nuori ja haavoittuva, hypyissään harvinaisen vaivaton ja lennokas. Nuorukaisen tie monien seikkailujen ja kolhujen kautta kulkee kotiin rakastavan Solveigin lämpöön.
Erottajan Klockriketeaternin kutsumana nähtiin viisi Viron nykytanssin keskeistä taiteilijaa, joista Rene Nõmmik ja Tiina Ollesk ovat Viron nykytanssin isä ja äiti, ryhmän kouluttajia ja koreografeja.
Heillä oli tuomisina tanssijoiden yhteistyönä syntynyt aivan hulvaton tunnin esitys BET, jossa jokainen esitteli erikseen myös erityistaitojaan. Esittelyt avasi Irina Pähn "marokkolaisen plièllä". Tanssija Dmitri Kruus
esitteli jongleerausta palloilla ja sitten ilman palloja mielikuvaesityksenä, niin ikään hyvin nopeaa, omatekoista "taistelulajia". Esitys sai toivomaan, että Viron nykytanssin mainiot vitoset tulisivat pian uudelleen suomalaisten nykytanssijoiden kutsumana.
